Lähdin tänään murkkujen kanssa kaupungille syömään. Käymme ulkona syömässä tosi harvoin. Täytyy todeta, että pitäisi tehdä sitä useammin. Tuntuu kuin olisimme puhuneet yhden aterian aikana enemmän kuin yhdessä viikossa. Ehkä se erilainen ympäristö saa avautumaan. Toki syömme kotonakin yhdessä, mutta ympäristö on kuitenkin se arkinen, sama ympäristö. 

No, kiinnitin kuitenkin taas huomiota ihmisten puhelinriippuvuuteen. Itse ilmoitin nuorisolle, että puhelimet sitten pidetään piilossa. Tosin se on jo itsestäänselvyys, ettei ravintolassa räplätä puhelinta. Mutta kyllä jotenkin suoraan sanottuna vitutti katsella isää ja kahta lasta (lapset noin 4- ja 6-vuotiaat). Kaikilla kolmella pitsat edessä ja isällä lisäksi puhelin lautasen vieressä. Ja sitä puhelintahan se isä sitten räpläsi koko ruokailun ajan. Lapset puhuivat isälleen, joka vastasi: "Hmm, yhrm, joo, jee". Kivaa yhteistä ateriaa teille. Ko. isä ei kuullut sanaakaan lastensa jutuista. Sitten tuli pariskunta paikalle, joilla alle vuoden ikäinen lapsi. Olimme noin 15 minuuttia yhtäaikaa ravintolassa, ja tänä aikana isä oli kaivanut puhelimen kolme kertaa esiin.... Hohhhoijaa!

Joku varmaan ajattelee, oliko itselläni aikaa seurustella lasteni kanssa, kun seuraan muita ihimisiä. Kyllä oli, kuten aiemmin mainitsin. Ja yksi aihe, mistä keskustelimme oli tämä, miten ei tule käyttäytyä ravintolassa. Olipa hyviä eläviä esimerkkejä. En ole ihan varma mihin tämä maailma on menossa, mutta en halua tällaisen kehityksen mukana kulkea. Tuli mieleeni, että jos joskus pääsen treffeille, puhelinriippuvainen mies diskataan heti! Voin kuvitella, että painuisin ravintolan ovesta ulos alta aikayksikön.

En tiedä kuinka moni tiedostaa oman netti-/puhelinriippuvuutensa. Edellämainitut esimerkit ovat juurikin sitä. Omalla kohdallani olen jossain vaiheessa ollut ihan liikaa netissä, puhelimen kautta. Voin sen ihan reilusti myöntää. Voitko sinä? 

Sari Kristiina