Luin ms-liiton julkaisemaa Avain-lehteä. Lehdessä oli juttua tietotekniikan merkityksestä sairaiden ja vammaisten elämässä.Lehden pääkirjoituksen kirjoittaja on mieshenkilö, jonka lihasvoima on heikentynyt olemattomiin. Tietokoneen tai älypuhelimen käyttö ei tule kuuloonkaan. Huulihiiri on jossain vaiheessa ollut käytössä, mutta sekään ei enää toimi. Yksi kahvilahetki kuitenkin muutti miehen elämän. Naapuripöydässä viittomia tabletille huitova asiakas palautti kirjoittajan takaisin tietokonemaailman pariin. Elämän, jonka hän luuli jo olevan taakse jäänyttä. Tabletin avulla hän voi katsoa elokuvia, lukea uutiset, sähköpostit sekä etsiä tietoa. Tiedon etsiminen onnistuu puhumalla laitteelle. Vau, upeaa. Kuinka moni meistä tajuaa älypuhelimiaan selatessaan tai blogia kirjottaessaan, että se ei ole kaikille itsestään selvyys. Tietotekniikan kehitys on hieno asia sikälikin, että se lisää vammaisten sosiaalisuutta. Pelimaailmakin voi tässä tapauksessa olla hyvä asia, tai se facebook ja twitter. 

Samassa lehdessä oli juttua, kuinka tietotekniikka korvaa muitakin palveluita. Sähköinen tapaaminen lääkärin kanssa, miltäpä kuulostaa? Vanhainkodeissa on otettu käyttöön sähkökuutti, joka reagoi esimerkiksi kosketukseen. Mentiinpä jutussa niinkin pitkälle, että tulevaisuudessa robotit petaavat pedit  ja kuljettavat ruoat hoitolaitoksissa. Ajatuksena on, että hoitajilla jää aikaa potilaille. Ehkä. Älyvaatteet mittaa käyttäjänsä elintoimintoja. Käytössä on muuten jo liivi, mikä mittaa sydänpotilaan keuhkojen nesteen määrää. Ihmeellistä. 

Lainaan tähän suoran lauseen Sovelton muutosjohtajan ja tietoyhteiskunnan visionäärin Risto Lintulan hienot sanat:

"Tietotekniikan kehitys on mielestäni hyvä asia niin kauan kuin se lisää ihmisen mahdollisuuksia, eikä rajoita niitä."

Juuri näin. Tietotekniikka on lääke siinä missä lääkekannabis. Elämänlaatua parantava vaikutus molemmilla.