Tässäpä uuden blogini osoite: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/sari_kristiinan_supinoita_ja_jupinoita
keskiviikko, 2. syyskuu 2015
Tässäpä uuden blogini osoite: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/sari_kristiinan_supinoita_ja_jupinoita
tiistai, 14. heinäkuu 2015
Huh, onpa menny aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kirjoitushanat ovat olleet kovin tukossa, vaikka päässä pyörii paljon aiheita ja asioita. On vain tunne, että olen ollut suuressa pyörityksessä viime kuukaudet. Toinen lapsista jätti ala-asteelle hyvästit, poika pääsi ripille. Jonkun mielestä ehkä pieniä asioita. Itselleni ne kovasti muistuttavat nopeasti kuluneista vuosista. Katse toki eteenpäin, mutta tällaiset elämän etapit laittavat muistot liikkeelle. Enkä tajua kuinka nyt tuli se päivä, että vauvan nähdessäni tunnen mummokuumetta vauvakuumeen sijaan!
Lapsieni itsenäistyessä päivä päivältä enemmän, huomaan saavani sitä kuuluisaa "omaa aikaa" aina vaan enemmän. Niin paljon kuin siitä suurissa väsymystiloissa aikoinaan toivoi, iskee siitä nyt vähän paniikkikin. Mitäs minä nyt teen tällä kaikella vapaa-ajalla? Näin kesäaikaan tuntuu välillä, ettei lapsia juuri näekään. Nukkuvat aamulla töihin lähtiessäni, ovat kavereillaan kotiin tullessani. Toisaalta kyllä mielelläni suon heille tämän hienon vapauden kulkea kesälomalla. Kyllä sitä ehtii kouluaikana taas juoksemaan kilpaa kellonkin kanssa.
Olen kovin kiitollinen, että olen ystävien ympäröimä. He ovat olleet mukava vahvistus tässä elämänvaiheessa etenkin. Eikä se kauhean huono homma ole sekään, että mukava mies näyttää välillä viihtyvän seurassani :).
Näen lapseni; - pakahdun ylpeydestä, tunnen haikeutta ja iloitsen elämästä.
Sari Kristiina
lauantai, 14. maaliskuu 2015
Lähdin tänään murkkujen kanssa kaupungille syömään. Käymme ulkona syömässä tosi harvoin. Täytyy todeta, että pitäisi tehdä sitä useammin. Tuntuu kuin olisimme puhuneet yhden aterian aikana enemmän kuin yhdessä viikossa. Ehkä se erilainen ympäristö saa avautumaan. Toki syömme kotonakin yhdessä, mutta ympäristö on kuitenkin se arkinen, sama ympäristö.
No, kiinnitin kuitenkin taas huomiota ihmisten puhelinriippuvuuteen. Itse ilmoitin nuorisolle, että puhelimet sitten pidetään piilossa. Tosin se on jo itsestäänselvyys, ettei ravintolassa räplätä puhelinta. Mutta kyllä jotenkin suoraan sanottuna vitutti katsella isää ja kahta lasta (lapset noin 4- ja 6-vuotiaat). Kaikilla kolmella pitsat edessä ja isällä lisäksi puhelin lautasen vieressä. Ja sitä puhelintahan se isä sitten räpläsi koko ruokailun ajan. Lapset puhuivat isälleen, joka vastasi: "Hmm, yhrm, joo, jee". Kivaa yhteistä ateriaa teille. Ko. isä ei kuullut sanaakaan lastensa jutuista. Sitten tuli pariskunta paikalle, joilla alle vuoden ikäinen lapsi. Olimme noin 15 minuuttia yhtäaikaa ravintolassa, ja tänä aikana isä oli kaivanut puhelimen kolme kertaa esiin.... Hohhhoijaa!
Joku varmaan ajattelee, oliko itselläni aikaa seurustella lasteni kanssa, kun seuraan muita ihimisiä. Kyllä oli, kuten aiemmin mainitsin. Ja yksi aihe, mistä keskustelimme oli tämä, miten ei tule käyttäytyä ravintolassa. Olipa hyviä eläviä esimerkkejä. En ole ihan varma mihin tämä maailma on menossa, mutta en halua tällaisen kehityksen mukana kulkea. Tuli mieleeni, että jos joskus pääsen treffeille, puhelinriippuvainen mies diskataan heti! Voin kuvitella, että painuisin ravintolan ovesta ulos alta aikayksikön.
En tiedä kuinka moni tiedostaa oman netti-/puhelinriippuvuutensa. Edellämainitut esimerkit ovat juurikin sitä. Omalla kohdallani olen jossain vaiheessa ollut ihan liikaa netissä, puhelimen kautta. Voin sen ihan reilusti myöntää. Voitko sinä?
Sari Kristiina
keskiviikko, 11. maaliskuu 2015
Näitä noudattamalla vältyt toiselta hermoromahdukselta ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Sari Kristiina
lauantai, 7. maaliskuu 2015
Näitä noudattamalla jälkikasvusi on todella tyytyväinen ja vältyt hermoromahdukselta.
Sari Kristiina