Hyvä ystävä tukee ja on läsnä hyvinä sekä huonoina hetkinä. Ystävät voi valita, sukulaisiaan ei. Naisten ystävyyssuhteissa keskustellaan paljon, kun miesten ystävyyssuhteet perustuvat enemmän yhteiseen tekemiseen. Naisten ystävyys on herkemmin haavoittuva kuin miesten. Esimerkiksi tällaisia ajatuksia löytyy netin uumenista. Nuorempi polvi tuntuu kovasti pohdiskelevan ystävän muutosta. Erilaiset elämäntilanteet voivat rikkoa ystävyyden. Ihminen kasvaa henkisesti koko ajan ja ajatusmaailmat voivat muuttua. Lisäksi hyväkin ystävyyssuhde saattaa loppua yhteydenpidon yksipuolisuuteen. Nämä ovat ihan normaaleja ilmiöitä, elämässä tulee ja menee ihmisiä. Etäisyyden ottaminen ystävään ei ole synti, se voi olla joskus ihan tervettäkin.

Omat ystäväni lasken tulleen elämääni kahdessa erässä. Näen, että elämä on maantie, jonka varrella on pikkuteitä. Osa ystävistä on tullut mukaan tien alkupäässä ja osa matkan varrelta. Jokunen ystävä on lähtenyt välillä sivutielle, mutta palannut seuraavassa risteyksessä. Tai vasta kymmenen risteyksen päästä. Joku ei ole palannut koskaan takaisin. On myös henkilöitä, jotka ovat niitä lyhtypylväitä matkan varrella. Heidän tarkoituksena on ollut valaista vain sitä hetkeä. Lapsuudesta on jäänyt neljä hyvää ystävää. Näistä muuten yksi on siskoni, ei ole katsos voinut valita sukulaistaan :). Muutettuani pois lapsuuden maisemista, olin hiukan tuuliajolla. Perheen perustamien ja kaikki mitä elämässä tuli vastaan vei energiani täysin. Pidin tosi vähän yhteyttä ystäviini. Suoraan sanottuna, en edes tiedä, mitä heidän elämässään silloin tapahtui. En myöskään tehnyt töitä uusien ystävien löytämiseksi. Meni varmaan lähes 10 vuotta näiden erilaisten elämän tuomien haasteiden parissa. Mutta olen onnekas, että sittemmin olen aikuisiällä onnistunut löytämään hyviä ystäviä, läheltäkin vielä. Ja olen onnekas, että nämä lapsuudenystävät ovat pysyneet mukana, kaikesta huolimatta. Nyt näkisinkin, että olen saanut ystäviä kahdessa erässä, lapsuudessa ja aikuisiällä solmittuja ystävyyssuhteita. Molemmat ovat yhtä tärkeitä.

Olen kovin avoin ja helposti toisiin tutustuva ihminen. Ystävänä olen varmaan välillä rasittavakin suorasanaisuuteni ja itsekkyyteni vuoksi. Matkan varrella olen varmasti itkenyt ja selvittänyt vain omaa asiaani, kuuntelematta toista osapuolta. Väillä on ollut pitkiäkin aikoja, ettei olla yhteydessä. On muka niin kiire. Joskus on vaan pakko ollut käydä siellä sivutiellä kasvamassa :). Olen kiitollinen, että ystäväni ovat kestäneet minua ja hyväksyneet minut sellaisena kuin olen. Ja kuinka hauskaa onkaan ollut näiden henkilöiden seurassa. Sitä naurun määrää ei voi edes mitata millään mittarilla :).

Ilman ystäviä en voisi elää, vaikka itseni kanssa viihdynkin. Ja jos en viihtyisi omassa seurassani, en voisi viihtyä muidenkaan seurassa. 

Pitäkää huoli itsestänne!

Kulje ystävyydentietä, sillä sen varrella kasvaa kauneimmat kukat.

-Sari Kristiina-