Palaanpa taas aiheeseen parisuhde, sinkkuus. Olen tässä lueskellut juttuja sen oikean löytämisestä. Kovasti on tapetilla se, että kuinka nykyään ei enää kelpaa normaali työssäkäyvä ja terve mies/nainen. Ei kelpaa. Onko tarjontaa oikeasti niin paljon, että on varaa valita? Onko sinkkuihmisillä oikeasti kriteereitä, minkälaisen miehen/naisen haluaa? Ei minulla ainakaan. Tai no, olen kyllä sanonut, että haluan savuttoman miehen. Ja suhde alkoholiinkin pitäisi olla terveellä pohjalla. Enkä tiedä jaksaisinko mitään pikkulapsia enää. Ja ja ja.... Mutta rehellisyyden nimissä, jos vastapuoli tuntuu riittävän mukavalta, voisi jostain kriteereistä tinkiäkin. 

Käsitys monella tuntuu olevan, että korkeasti koulutettu haluaa korkeasti koulutetun kumppanin. Kauniit hakevat hyvännäköistä kumppania. Laihat eivät tykkää lihavista. En kyllä allekirjoita tuotakaan. Tai kauniit naiset saa miehen kuin miehen vai saako? Onko tullut mieleen, että komeita miehiä tai kauniita naisia pelätään lähestyä. Tai heitä pidetään automaattisesti diivoina. 

En vain usko siihen, että kumppani löytyy miettimällä kriteereitä.Vai onko ne kriteereitä, pikemminkin ennakkoasenteita!  Eikö parisuhde perustu siihen, että toisen kanssa on hyvä olla. Hyvä olla, katsomatta koulutukseen tai ulkonäköön. Tilin saldo ja auton merkki tuskin on hyvä perusta parisuhteelle. Ja löytyykö kumppani etsimällä? Voi olla, onhan paljon paikkoja, mistä etsiä. Netistä, baareista, harrastuksista jne. Itse en kyllä osaa tuota etsimisen taitoa. Usein olen kyllä kuullut sanottavan, että ei se etsimällä löydy. Kumppani tulee elämään juuri silloin kuin vähiten sitä odottaa. Ja tähän uskon. Mutta siihen asti, nautin elämästä. Elämä vain täytyy rakentaa sen ympärille, mitä on tarjolla.