Suomi on pullollaan sinkkuja. En muuten pidä edelleenkään sanasta sinkku. Mutta hyväksyttävä on, kuulun samaan kategoriaan. Vai onko se sittekin uusioneiti, jos on eronnut ja sinkku? Sinkkuus on joillekin oma valinta, jopa koko elämän mittainen valinta. Osa on joutunut hyväksymään tämän tittelin eron myötä, joko positiivisella mielellä tai katkeroituneella mielellä. Jotkut ovat koko ajan haku päällä, koska eivät halua olla yksin. Ikävintä on, jos ihminen tuntee itsensä koko ajan yksinäiseksi. On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sitten on meitä, jotka kelluvat tässä sinkkuudessaan. Oli aika, jolloin olin ehdottomasti sitä mieltä, että ei miestä elämään, ei enää ikinä. No, ajatukset ovat sittemmin muuttuneet. Pari kokelastakin on piipahtanut elämääni noiden ajatusten jälkeen. En myöskään etsi miestä elämääni, en ainakaan tietoisesti. Tulee vastaan, jos on tullakseen. Uskon kuitenkin parisuhteeseen, en siis ole katkeroitunut.

Yksin eläminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Yksin ollessa, saa suunnitella elämänsä miten haluaa. Lomakohteen voi valita itse, tosin sen saa sitten kustantaakin itse. Ei sillä, että olettaisin kenenkään muun maksavan kulujani. Televisiosta voi katsoa ihan rauhassa tarinaa miljonääriäideistä. Toisaalta, ei se lätkänkään katselu toisen kainalossa olisi paha. Sohvalla saa sairastaa ihan rauhassa. Tosin olisihan se hoivaajakin kiva. Laittaisi märän pyyhkeen otsalle ja silleen. Tai no, juurikin tässä on tehty pari päivää aikaennätyksiä sohvalta vessaan. Siinä tilanteessa tuskin kenelläkään tervejärkisellä hoivavietti on kovin korkealla. Kaupassa saa käydä itse ja ostaa mitä vaan. Siivotakin saa omaan tahtiin ja koska vaan. Voi päättää mitä syödään. Joopa, joo. Jos joku oikeasti noita haluaa aina tehdä yksin, niin sanoo hep. Niin, että kotiorjaksi haluavat miehet, ottakaahan yhteyttä ;).  

Sitten ne sänkyhommelit. Yksin nukkuessa saa olla miten päin haluaa. Miehillä tuntuu olevan joku kummallinen neuroosi siitä, milä puolella he haluavat nukkua. Aivan sama. Ja se televisio muuten pysyy poissa makuuhuoneesta. Pedin petaa se, joka sieltä viimeiseksi aamulla nousee. Ei mulla nyt muuta näistä sänkyhommeleista ;).

Mites ne henkiset puolet? Ajatella, että saa aina jutella itsensä kanssa. Voi valita keskustelun aiheet ihan itse. Ei se itsensä kanssa riitely kylläkään hauskaa ole. Vaikkakin joskus päässä käy sellainen suhina aivolohkojen välillä, ettei ole tosikaan. Oikeasti, mikäs olisi sen mukavampaa, kuin keskustella toisen aikuisen kanssa päivän kulusta. Jakaa surut ja ilot. Keskustelutaito on mielestäni toimivan parisuhteen perusta. Asioista on kyettävä puhumaan, ja niiden oikeilla nimillä, tarvittaessa myös rakentavasti.

Se on niin kummallista, ettei ihminen ole oikein koskaan tyytyväinen. Monet parisuhteessa ja avioliitossa olevat kaipaavat yksinoloa (tarkoitan niitä huonoja suhteita). Ja sinkut kaipaavat parisuhdetta. Niin tai näin, minä en valita (jotkut ystävistäni saattaa olla eri mieltä). Asenne ratkaisee ja nautitaan kaikki elämästämme, olemme sinkkuja tai ei. Rakkautta ei voi rakentaa, jos ei rakasta ensin itseään.

Vain rakkaus mahdollistaa inhimillisyyden kasvun, koska rakkaus tuo elämää. Se on ainoa energian muoto, joka kestää ikuisesti.— Michel Quoist