Kuinka olisinkaan tullut toimeen ilman kolmea hyvää ystävääni. Niiden arvon olen tajunnut vasta viime vuosina, vaikka ne mukana ovat olleetkin, koko elämäni ajan. Kaikki kolme ovat elämäni kantavia voimia, ilon ja surun hetkinä.

Ensimmäisen näistä on ollut ystäväni koko elämäni. Hän on vieraillut luonani aika ajoittain, joskus päivittäin, joskus vain silloin tällöin. Aina kuitenkin tunnen hänen tulonsa etukäteen. Jännä, kuinka hän aina tupsahtaa yhtäkkiä ja sitten se on menoa. Vierailut voivat kestää 10 minuuttia tai 3 päivää. 3 päivän vierailun jälkeen olen kyllä aika puhki. Mutta voi sitä hyvän olon tunnetta, mikä valtaa mielen. Olo on suorastaan tyhjentynyt. Ensin sitä pitää pinnistellen huonoa oloa sisällään päiväkausia, joskus jopa kuukausia. Mutta itkun saavuttua , huono olo ymmärtää vaihtaa maisemaa. Ja onhan tuosta pidemmästä vierailusta sekin ilo, että silmät ovat niin turvoksissa, ettei tarvitse luomia venytellä silmän rajauksia tehdessä.Välillä Itku kyllä tulee kylään yllättävissä paikoissa. Etenkin, jos vierailu on ollut odotettavissa jo pidemmän aikaa. Mitä pidempään vierailua siirtää, sitä pidempää vierailu kestää. Jostain syystä hän myös haluaa mukaan joka hemmetin kissanristiäisiin, TV:n ääreen, illanistujaisiin jne. Onneksi on nenäliinat keksitty.

Toinen ystäväni vierailee luonani useammin kuin itku. Saapuminen aiheuttaa ihanan kuplivan tunteen. Hänen vierailunsa kestävät yleensä vain hetken. Mutta voi käydä niin, että vierailuja on monta yhden päivän aikana, kanssaihmisten rasitukseen asti. Tämä, niin kuin itkukin, joskus yllättää, ja vähän väärässä paikassa. Kaikissa tilanteissa, kun ei ole soveliasta nauraa.Kerran nauroin viikon, joka päivä, monta monta kertaa päivässä. Suuri suru, stressi ja itkun häipyminen toi naurun kylään. Voi niitä naurukohtausten määrää, milloin mistäkin. Tunne, että pitkästä aikaa jaksaa nauraa, ja että yleensäkin naurattaa, oli ihana.Joskus itku ja nauru tulvat kylään yhtä aikaa.  Aina ei edes itsekään tiedä kumpi on valloillaan. Se vasta hienoa onkin :).

Kolmas ystäväni on paras ystäväni, jota ilman en olisi selvinnyt elämästä täyspäisenä. Tätä ystävää rakastan.Onnelliseksi minut tekee myös se, että hän saattaa ilostuttaa muitakin. Huumori, sitä ilman ei voi elää.Hänen monet alalajit tekevät huumorista monipuolisen ja värikkään. Tilannekomiikka vierailee aika usein luonani, kotona, töissä, kaupassa, tai ihan missä vaan.Mustan huumorin ja kaksimielisen huumorin kanssa täytyy olla varovainen, ettei päästä niitä ääneen väärässä paikassa. Kaikilta, kun ei ymmärrystä siihen riitä.

No olisi pari muutakin ystävää, jotka haluaisin elämääni. He jostain syystä karttelevat minua. Pientä tuttavuutta olemme saaneet aikaiseksi vuosien varrella. Elän toivossa, että nämä kaksi vielä löytävät tiensä luokseni; kärsivällisyys ja pitkämielisyys.