Jo vuosia sitten nettideittailua harrastettiin paljon, mutta siitä ei puhuttu kovinkaan avoimesti. Pariskunnat kertoivat vähän kierrellen ja kaarrellen tavanneensa netissä, jos heiltä satuit kysymään suhteen alkamisesta. Nykypäivänä voidaan avoimesti tuoda esiin, jos on"palstoilla". Joillekin tämä on melkeinpä elämäntapa. Nostan hattua kaikille, jotka nettideittailua harrastavat.

Itsekin olen tätä kerran koettanut, muutama vuosi sitten. Kirjaiduin eräälle suositulle, maksulliselle deittisivustolle. Alku oli aika sähäkkää. Nimimerkkien taakse kätkeytyi kaikenlaisia. Nimimerkit olivat muuten yksi viihdyttävimmistä asioista siellä.  "Nallekarhut" ja "hanibööt" väistämättä välillä naurattivat. Ja kuinkanhan monta "luotettavaa" -nimimerkkiä sieltä mahtoi löytyä. Ensimmäinen yhteydenottaja oli n 40 kilometrin päästä, minua 15 vuotta nuorempi mies. Kyseli, että kiinostaisiko seksiseura. Juu, ei kiitos, en harrasta puumailua, eikä suora ehdottelu kolahda. Mieleen on myös jäänyt englanniksi yhteyttä ottanut herra, jonka vaimo oli kuollut auto-onnettomuudessa ja vaikka mitä. Muutaman viestin jälkeen olin aivan varma, että tekstit oli kopioitu suoraan rakkausromaanista. Pohjanmaalainen golffin pelaaja oli tosi hauska, mutta selkeästi tooosiii pohjanmaalainen, mikä ei sopinut tälläiselle karjalaisista vanhemmista polveutuvalle (oikeasti tuskin sillä on merkitystä, mitkä ovat sukutaustat). Yllättävän paljon naimisissa olevat miehet hakivat lohtua siellä, ja aivan avoimesti varattu-statuksella. Lopputuloksena kaikesta, löysin itseni odottamassa eräällä parkkipaikalla deittiäni. Se oli aivan kauheaa, löysät melkein tuli housuun. Ne treffit kuitenkin kestivät puoli vuotta :). 

Oma kokemukseni jäi tuohon  yhteen ainoaan yritykseen.Tarinoita olen kuullut monta, tässä vuosien varrella. Mies tapasi naisen, joka oli samana päivänä jo kolmansilla nettituttavuus treffeillä. Niillä ei sitten kolahtanut. Eräs nainen oli viikon sisään tavannut kolme miestä, yllättäen kaikki rakennusalan miehiä (naisella olikin ollut remppa meneillään). On sitten niitäkin, jotka ovat tapailleet tosiaan pidempäänkin. Suhteet vain ovat kaatuneet milloin mihinkin. Hauskin tarina varmaan on, jossa nainen ei kestänyt miehen erästä maneeria. Mies kun sanoi aina iltaisin: " Mennäänkö mammiin?". Ei ehkä kolahda, jos tykkää vähän miehekkäämmästä tyylistä. Mutta on noita upeita rakkaustarinoitakin syntynyt. Suhteita, jotka kestää vuosia. Suhteita, jotka ovat voimassa edelleen. Väittävät, että jokaiselle on jossain se oikea. Siihen oikeaan voi törmätä, vaikka kaupan kassalla, kuulemma. Kuka tietää...

Mukavia deittailuja kaikille, sitä harjoittaville. 

Tehtäväsi ei ole etsiä rakkautta, vaan etsiä ja löytää itsessäsi olevat esteet, jotka olet rakentanut sitä vastaan.— Rumi